Katson laineita aavan,
yhä pohjoiseen päin.
Tiedän haaveeni saavan,
ystäväin sinut näin. 

Luokses kulkuni johtaa,
ole huoleton vain,
meitä onni kun kohtaa,
onni vain armahain.

  Aatoksissain,
  yhä laulusi kuulen,
  sointi sen armainen vain,
  kutsuu kuiskeessa tuulen.

  Hetkiset nää,
  meidät yhteen sai liittää.
  On meillä päivämme nää,
  joita vuosiksi riittää.

Laulu hiljainen soittaa,
säkeen kauneimman tuon. 
Taikaa armaista koittaa, 
ylle tuon unen vuon. 

Olet kaunista mulle, 
aarre kukkivan maan,
siksi kuiskaan sen sulle, 
yhä vaan uudestaan.
  Aatoksissain...

Olen luonasi jälleen,
kuten huomata saat.
Lausuu mies ystävälleen,
nähdä saat unen maat. 

Saavu lyhtyni alle,
olkoon tangomme tää.
Sävel soi kaipaavalle,
elämää elävää. 


Ole huoleti vain
(c) Oiva Utumaa

Kultainen kimallus 
yllä on veen, 
aallot luo hymynsä 
taas uudellen. 
Kanssasi kaksin 
vain valssata saan 
aalloilla näin uudestaan. 

Onneen saa päivät nää 
kuljettaa vaan, 
aalloilla raikkailla
purjehtimaan. 
Purtemme aalloilla 
aavalla saa,  
keinuen pois kuljettaa. 

Purtemme aalloilla
aavalla käy, 
soi valosta valssimme tää. 
Purtemme aalloilla
aavalla käy 
luo hetkiset nää elämää. 

Laulusi kantaa saa
mainingin taa, 
autere armainen
sarastaa saa. 
Kauneimnat laulut nuo
aallot vain luo,
rikkaat ja niin armaat nuo. 

Mainigit keinumaan
sai sävelmän.
Siltikin minulle 
Vain olet hän.
Aidosti kutsuu 
sun katseesi kun,
aavalla saa seikkailun. 


Aalloilla 
Oiva Utumaa 

Taas linnut ne laulaa ja soittaa, 
on hurmaava keväinen sää 
Sai jälleen taas lämpönsä koittaa 
ja tuomensa kukkivat nää. 
On koittanut keväisen lämmin, 
se uudesti saa heräämään.
Nyt rytmissä soi kiihkeämmin 
taas tuokiot elämän tään. 

Sun kanssasi tanssiin taas taivun 
ja varjoista pois sinut vien,
ja kultaiseen huumaan taas vaivun, 
kun luoksesi löytää saan tien. 
Ja elämä tää onnetarten 
on arki ja puhteet ja työt. 
Ja kaikki se on meitä varten,
myös elämänmakuiset yöt. 

Kukkii tuomi, tuoksuu Suomi 
auringon kultaisen huomassa. 
Luomakunta, toistaa unta,
kevät on taikojaan luomassa.

Näin sylissä keväisen keijun 
mä tanssin ja kummastelen
ja elän ja laulan ja leijun 
ja olen vain onnellinen. 
Ei riemuja liikaa kai suotu, 
sen kulkija huomata saa, 
vaan hetket nää on meille luotu 
ja elämä saa kukoistaa.

On valossa elämän taikaa, 
se perhoset lentämään saa. 
Se antaa saa armasta aikaa 
ja valssin ja valssattavaa. 
Nää tuomelta tuoksuvat illat 
jo valonsa sinulle loi. 
Taas kukkivat haaveiden sillat 
ja kellot ne kielojen soi.

Kukkii tuomi, tuoksuu Suomi, 
auringon kultaisen huomassa. 
Luomakunta, toistaa unta, 
kevät on taikojaan luomassa.

Tuomen tuoksuinen valssi 
(c) Oiva Utumaa 

Aurinko asteli nukkumaan, 
pilven taakse uinumaan
unta rauhaisaa katsomaan, 
sinitaivaan purppuraan.

Nyt se nukkuu talviunta,
ja sen uniin sataa lunta,
ja kuura värjää hiukset sen
ja posket punaa pakkanen.

Säde sinen kulkijaa, 
hetken vielä armahtaa,
purppurassa kuljettaa 
ja vuorten taakse katoaa.

Nyt se nukkuu talviunta,
ja sen uniin sataa lunta,
ja kuura värjää hiukset sen 
ja posket punaa pakkanen.

Aurinko asteli nukkumaan,
mutta herää taas 
huomenna unestaan,
sylistä sinisen utumaan,
mutta nyt sen on
astellut tutumaan.

Ei heinäsirkka soittanut, 
on hellepäivä koittanut,
vaan maassa lumihunnun maan 
saat kevään aina uudestaan.

Nyt se nukkuu talviunta,
ja sen uniin sataa lunta
ja kuura värjää hiukset sen
ja posket punaa pakkanen.

Aurinko asteli nukkumaan,
mutta herää taas 
huomenna unestaan,
sylistä sinisen utumaan,
mutta nyt se on 
astellut tutumaan.

Helmassa suloisen takamaan
alkaa säteensä
hehkua jakamaan.
Ehkä nyt elämää hämmästyt,
mutta kaamos on  
lopulta päättynyt.

Niin se aurinko asteli nukkumaan,
mutta heräsikin virkeänä unestaan...

Kaamos laulu
(c) Oiva Utumaa

Aina elämässä kun
yksinäisyys vaivaa,
silloin varmaan syytä on
seteleitä kaivaa
ja muistaa että.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. 

Jostain kumman syystä jos
omatunto soimaa
yli siitä pääsee kun
käyttää ostovoimaa
ja muistaa että.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. 

Lisää elinaikaa jos
tahtoo joskus voittaa
sitä valuutalla voi
varmaan kohta koittaa
ja muistaa että.

Rahalla saa ja hevosella pääsee. 

Aina jos taas seuraa tuo
lemmensuru musta,
ilta illan jälkeen jos
kaipaa lohdutusta
voi muistaa että. 

Rahalla saa ja hevosella pääsee. 



Rahalla saa 
(c) Oiva Utumaa